Wiwi Lönnin Seminaarinrinne ja Toivolan Vanha Piha

Wiwi Lönn (1872-1966) oli suomalainen arkkitehti ja professori. Hän joutui naisena hakemaan erityislupaa opiskellakseen arkkitehdiksi ja myöhemmin valmistuttuaan hän perusti oman toimiston ensimmäisenä naisena Suomessa. Hänen uraansa mahtuu kolme päävaihetta, jotka ovat varhaiskausi Tampereella 1898-1911, Jyväskylän aika 1911-1918 ja 1930-luvulle jatkunut Helsingin kausi. Wiwi Lönn oli tuottelias ja innovatiivinen arkkitheti, tunnettu muun muassa eripuolille Suomea suunnittelemistaan koulurakennuksista ja Tallinnan Estonia-teatterista. 

Kävin ihailemassa Wiwi Lönnin arkkitehtuuria Jyväskylän Seminaarinrinteellä. Se on ainutlaatuinen kokonaisuus, sillä alueella on toistakymmentä Lönnin suunnittelemaa rakennusta. Alla kartta Seminaarinrinteestä.

Ensimmäisenä suuntasin Wiwi Lönnin kotitalolle.

Talon aitaan oli kiinnitetty kuvat kaikista Lönnin suunnittelemista taloista Seminaarinrinteessä. Yllä itse talo ja aitaan kiinnitetyt kuvat siitä.

Olen aina ihastellut Seminaarinrinnettä ja sen kauniita taloja, vaikken ole aiemmin tiennyt, että ne ovat Wiwi Lönnin suunnittelemia. Nyt ihastelen vielä vähän lisää, sillä voi mitä yksityiskohtia ja kaunista. Vaalea, mutta lämmin väritys, valkoiset ja koristeelliset ikkunanpuitteet, harjakatto, parveke, puutarha... Tämä talo on mielestäni upea. 

Sitten vähän lisää Seminaarinrinnettä:

Vaaleanpunainen talo, voiko parempaa olla? Tämäkin juuri sitä minun pitämääni tyyliä, eli puutalo valkoisilla ikkunanpielillä. Tämä on herttaista arkkitehtuuria.

Heinosen talo. Vaaleankeltaista puuta ja valkoisia yksityiskohtia.

Pesoniuksen talokin on samaa tyyliä edeltävien kanssa, tälläkertaa vaaleanvihreällä värityksellä ja tummemman vihreillä yksityiskohdilla.

Yllä Stooren talo ja Ville Lönnin talo. 

Yllä Kirjastotalo ja Kirjastonhoitajan talo. Kirjastotalo on saanut "virastomaisen" tiiliverhoilun, mutta ikkunanpuitteet henkivät silti pehmeää tunnelmaa.

Jyväskylän juomatehdaskin on Wiwi Lönnin käsialaa. Siinä taas kivipintaa, jota pehmentämässä muun muassa kaarimaiset yläikkunat ja harjakatto.

Vielä Karpion ja Emil Lönnin talot. Ja taas harjakatot ja ikkunat kiinnittävät huomioni.

Kaikenkaikkiaan alan pitää Wiwi Lönnin arkkitehtuurista, monessa talossa esiintyvät vaalea väri, puuverhoilu, harjakatto, valkoiset ikkunanpielet ja kaari-ikkunat ovat vain mieleeni. Lönn ei kuitenkaan vaikuta missään nimessä yksipuoliselta arkkitehdilta, vaikka kiinnitänkin huomiota tiettyihin asioihin.

Tässä vielä muutama kuva kävelyreittini varrelta.

Sitten Toivolan Vanhalle Pihalle! Ikävä kyllä kerkesin sinne vasta juuri sen sulkeutumishetkellä, mutta sainpa napsaistua muutaman kuvan silti, ja olen aikaisemmilla käynneillä ehtinyt ihastella pihaa tarkemmin.

 Pihan nettisivut kertovat, että Toivolan Vanha Piha on "ainoa Jyväskylän 1800-luvun puutalokaudesta kertova, ehjänä säilynyt kokonaisuus. Käsityöläisyys on ollut olennainen osa tapahtumarikkaan historian omaavan pihapiirin luonnetta."

Piha on mielestäni todella sympaattinen, siellä on ihania käsityö- ja vaateputiikkeja, suloinen kahvila (tai kaksi) ja vaan kaikkea todella inspiroivaa. Jo kaikki asiat mitä se pitää sisällään tuovat ihanaa tunnelmaa, mutta voi mikä miljöö ne asiat pitääkään sisällään! Pihan idea on ensinäkin loistava! Ja taas juuri tätä: puutalo, koristeelliset ikkunanpielet, harjakatto, veranta.. Minä innostun! No kuvat kertovat enemmän kuin mitä osaan kuvailla, voi kun olisin päässyt sisältäkin ottamaan... Mikäköhän se on mikä tämän tyylisessä arkkitehtuurissa kiehtoo? Ainakin se on värikästä - esimerkiksi vaaleanpunaista ;) ja lämminhenkistä. Ja tätähän tehdään nykypäivänäkin todella paljon, puutaloja, joissa on paljon samaa näiden rakennusten kanssa mitä olen päässyt näkemään. Muitakin kiehtoo siis. 

Kaikenkaikkiaan Wiwi Lönn kierros ja Toivolan Vanha Piha olivat avartavia kokemuksia, auttoivat hahmottamaan paremmin sitä, mistä pidän. 

Lähteet: toivolanvanhapiha.fi ja Wiwi Lönnin talon aitaan kiinnitetyt kyltit

Alvar Aallon Jyväskylä

Alvar Aalto on suunnitellut useita rakennuksia eripuolille Jyväskylää. Tein kierroksen käyden katselemassa muutamia niistä.

Alvar Aalto on suunnitellut melkein kaikki Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäellä sijaitsevat rakennukset, tämä suunnittelutyö tapahtui vuosina 1951-71.

Yllä olevassa kuvassa näkyy päärakennus. Massiivinen punatiilinen rakennus suurilla ikkunoilla. 

Ja tässä yksityiskohta päärakennuksesta, eli metsämaisemaan avautuvat suuret ikkunat.

Ja päärakennuksen takaosa. 

Kokonaisuudessaan yliopiston päärakennus on mielestäni todella massiivinen, etenkin takaa missä ei ole montaakaan ikkunaa, mutta hyvällä tavalla. Se on se mikä vaikuttaa.

Tässä lisää yliopistoa, punatiilinen ja jykevä linja jatkuu.

Niinkuin täälläkin, mutta valkoinen seinäpinta ikkuinoineen tuo siihen moderniutta.

Kaikenkaikkiaan Jyväskylän yliopiston punatiilirakennuksissa viehättää massiivisuudella luodut muodot, kuten sisennykset ja eri tasot. 

Ja tässä liikuntatieteiden rakennus. Tämäkin jykevä, pylväiden kannettelemana. Rakennus on itseasiassa vähän kuin ilmassa pylväiden ansiosta, ikkunat kuitenkin keventää kokonaisuutta.

Sitten mennään vähän lähemmäs keskustaa...

Tässä on hallinto- ja kulttuurikeskukseen kuuluvat rakennukset. Näissä kaikissa on jotakin samaa, eli pylväitä, kaikki ovat vaaleita, massiivisia, graafisia. Havaitsen taas saman kuin yliopistolla, eli muodot, kuten kulmat ja korkeudet. Aalto on suunnitellut nämä rakennukset ja niiden väliin jäävän "kansalaistorin" vuodesta 1964 eteenpäin.

Tässä kuvassa on Suojeluskuntatalo, joka on kuitenkin tällä hetkellä verhottuna.

Tässä Aira-talo Tapionkadulta. Kuva on otettu sisäpihalta. Rakennus on ensimmäinen Aallon suunnittelema asuintalo. Rakennuksessa on yksityiskohtia, kuten räystäskoristeet ja kaarimaiset ulko-ovet. Ihanat nuo räysteskoristeet minun mielestä! Tässä huomaa, että Alvar Aallon tyyli on muuttunut vuosien varrella ainakin jonkin verran, sillä Aira-talo on suunniteltu jo vuosina 1924-26, eli pari-kolmekymmentä, jopa neljäkymmentä vuotta ennen edellä esiteltyjä rakennuksia.

Tässä Jyväskylän uimahalli Aaltoalvari. Rakennus on saanut nimen suunnittelijansa mukaan. Julkisivu on punatiiltä ja sisäänkäynti valkoista. Uimahallia on laajennettu useita kertoja, eli se joko johtuu siitä, tai on harkittu seikka. Aalto suunnitteli hallin vuosina 1954-56, eli samaan aikaan yliopiston päärakennuksen kanssa. Näen Aallon tähän aikaan sijoittuneissa suunnittelutöissä paljon samoja piirteitä, niinkun myös tässä. Taas kerran rakennus on aika jykevä, ikkunat ottavat siinä oman roolinsa, samoin kuin korkeuserot ja graafisuus.

Viimeisenä vielä muutama kuva uimahallin lähiympäristöstä, ensin Normaalikoulu etu- ja takapuolelta ja viimeisenä yliopistoon kuuluva rakennus. Näen näissäkin samoja piirteitä muiden 50-luvulla Aallon suunnittelemien kanssa.

Lopulta Aallon Jyväskylästä jäi käteen erityisesti huomiot liittyen Aallon 50-luvulla ja siitä eteenpäin suunnittelemiin rakennuksiin ja niiden yhtäläiset piirteet. Aira-talo taas toi kurkistusaukon Aallon aikaisempiin vaiheisiin. Kuten Muuramen kirjaston kanssa, niin tässäkin se, että onhan nämä rakennukset aina tiennyt, mutta ei niihin sen enempää huomiota kiinnitä normaalisti. Virkistävää tällainen tutkailu.

Lähde: Alvar Aalto Museon esite - Alvar Aallon Jyväskylä

Alvar Aalto Museo

Perjantaina 16.8. vierailin Alvar Aalto Museossa Jyväskylässä, pohjatietonani Aallon elämästä kertova teksti ja tietysti kaikki se mitä aiemmin elämäni aikana oli kyseisetä miehestä kuullut. 

Alvar Aalto (1898-1976) oli suuri arkkitehti ja muotoilija sekä Suomessa, että kansainvälisesti. Minulle henkilökohtaisesti tutuin hänen töistään täytyy olla Muuramen kirkko ja tietysti kaikkien tuntema aalto-maljakko.

Kun astuin sisään museon jykevistä ovista ja kävelin portaat ylös, kohtasin heti ensimmäiseksi Aallon suunnittelemia jakkaroita, Aalto jakkaroita. Aalto on paneutunut puun muotoiluun ja lukuisten jakkaroiden ja tuolien lisäksi museossa on mielenkiintoisia malleja taivutetusta puusta, siitä miten se tehdään. 

Seuraavaksi suuntasin katselemaan Aallon upeita maljakoita ja vaaseja. Yksikin oli hänen vaimolleen lahjaksi tehty todella näyttävä ja suuri vaasi, mielestäni upea.

Museossa oli runsaasti Alvar Aallon suunnittelemista rakennuksista ja asemakaavoista, jopa laivasta, jonka hän oli suunnitellut. Minun mieleeni jäi erityisesti Helsingin keskustasuunnitelma, josta toteutettiin lopulta vain Finlandia-talo. Myös Muuramen kirkon suunnitelma löytyi museosta. Toinen mieleeni jäänyt asia oli se, että suomalainen mies oli hakenut inspiraatiota Italiasta.

Museoon oli myös rakennettu Aallon työhuone, miehen työpöytähän oli valtava! No kai sen oli pakko olla suuri, olihan mies itsekin suuri. Muita huoneita mitä sinne oli kopioitu, oli esimerkiksi jonkilainen Aallon suunnittelema sairaalahuone ja sitten löytyi myös ihan normaali koti, kaikki kalusteet hänen käsialaansa.

Vielä asia mikä jäi mieleen oli se, että Aalto oli myös kuvataiteilija, käsittääkseni se oli vain harrastus, mutta museossa oli näytillä myös hänen taulujaan.

Ja löytyi sieltä pienoismalli Aaltojen kodistakin.

Museoretki oli kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen ja varmasti yleissivistävä.

Muuramen kirjaston arkkitehtuuri (osa 2)

Muuramen kirjaston sisätilat ovat Kaisa Blomstedtin käsialaa. Hän kuvailee nettisivuillaan Muuramen kunnan toiveita kirjaston suhteen näin: "Muuramen kunta halusi modernin näköisen kirjaston, jossa käytettäisiin viimeisintä tekniikkaa."

Mielestäni Kaisa Blomstedt on tehnyt nerokkaan ratkaisun käyttäessään vanhoja hyväkuntoisia hyllyjä, mutta tuomalla koko tilaan täysin uuden tunnelman verhoamalla ne punaisella värillä. Tila on intiimi labyrintti, mikä on mielestäni oivallista kirjastolle.

Myös valaisinratkaisu on onnistunut, kirjat eivät jää varjoon ja valot toimivat tunnelman luojina.

Kirjaston taka-osa.

Korkeat ikkunat vain toimii. Ja valot ovat sopivan pehmeät luoden ikkunan viereen sijoitettuna lämmintä tunnelmaa sisätilaan ulkoilman näyttäessä vähemmän houkuttelevalta. Kasvitkin tekevät osansa tuomalla tilaan freesiä ja kodikasta fiilistä.

Tässä kuvassa on pyöreä lasten nurkkaus. Tila on erotettu muusta tilasta verhoin ja osittain seinällä. Tämä oli pienenä juuri sellainen houkutteleva tila, eli taaskin mielestäni onnistunut ratkaisu.

Tässä kuva kirjaston sisäpuolelta altaalle. On nuo ikkunat vaan mahtavat.

Tässä näkyy lisää lapsille ja nuorille pyhitettyä puolta kirjastosta. Täällä hyllyjä ei ole verhoiltu, mutta ehkä se on juuri se mikä tekee eron lasten ja aikuisten puoleen. Tänne sopii tämä ratkaisu. Valaistus on selkeästi julkisen tilan valaistus, koska suuri tila todella tarvitsee paljon valoa, mutta silti pehmeä ja hienostunut. 

Vihreät lasiseinät rajaavat lehtienlukunurkkaukselle oman tilansa heti kirjaston sisääntulon vieressä. Vaikka kirjastossa on käytetty voimakkaita värejä, kuten vihreää ja punaista, niin se on tehty onnistuneesti niin, ettei mikää hypi silmille.

Lisää pehmeitä valaisinratkaisuja kirjaston lainaustiskin takaa.

Äänitteiden ja levyjen kuunteluakin varten on suuniteltu tila. Korkea selkänoja ja puupinta luovat pientä "yleellisyyttä" tunnelmaan.

Muutama kuva lisää niistä upeista punaiseksi verhoilluista kirjahyllyistä.

Minua ihastuttaa lainaustiskin pyöreä muoto.

Myös kirjaston eteisestä löytyy punaista ja virheää.

Täytyy myöntää, että olen tajunnut meidän kirjaston olevan kyllä ihan hieno, mutten koskaan kuinka hieno. Pitäisi aina havainnoida asioita tällalailla!



Lähde: kaisablomstedt.fi/muuramen_kirjasto.html